Kuinka sininen kauhu muuttui sinivalkoiseksi, eli tämän projektin historia

By KullervoSkitsonio

1. Palanut käsi pakastelokerossa

Kesäkuussa vuonna 2002 allekirjoittanut kävi ensi kertaa Italian eBayn kotisivulla ja kirjoitti sen hakukoneeseen yhden kohtalokkaan sanan: fumetti. Sana kuulostaa hiukan savukemerkiltä, mutta tarkoittaa tosiasiassa sarjakuvaa. Ebay antoi minulle luettelon kaupan olevista fumeteista, jotka oli lajiteltu moniin erilaisiin kategorioihin, kuten Disney, Manga, Umorismo (huumori) jne. Minä olin kuitenkin kiinnostunut vain kahdesta: Noir ja Erotici. Miksikö olin niin kiinnostunut niistä? En osaa sanoa. Pian kuitenkin jo huusin omakseni ensimmäisen "annokseni", eli 30 kappaletta tieteiskauhusarjaa Terror Blu(sininen kauhu) ja kymmenen tuplanumeroa naisvampyyrisarjakuva Zoraa. Saapuessaan ne herättivät minussa jotain suurta ja mustaa...

Kun italian fumettitarjontaan jo aikapäiviä sitten mieltynyt ystäväni Mister Tanasa kuuli teostani, innostukseni tarttui myös häneen. Olin tehnyt ostokseni mieheltä nimeltä Giorgio Girace, jolla oli kokonainen oma myymälä netissä, ja pian jo Tanasan kanssa päätimme, että tilaisimme kimpassa Giorgiolta joka ikisen jäljelle jääneen Terror Blun ja kaiken muunkin vähänkin kiinnostavan. Iloksemme paljastui, että Giorgiolla oli Teroja jäljellä vielä huimat 160 kappaletta, johon päälle vielä 70 Zordonia ja 10 i Predatoria. Kahdesta jälkimmäisestä emme tienneet mitään, mutta tietysti me nekin tilasimme.

Eräänä aamuna sitten heräsin ovikellon soittoon ja hoipertelin puolipukeissa ovelle. Sen takaa löytyi pieni tytönruipelo, joka sanoi, että "mulla ois teille paketti, mutta mä en jaksa kantaa sitä tänne ylös." Lähdin kummissani alas hakemaan sitä. Paljastui, että fumettitilauksemme tehnyt herra Tanasa oli käskenyt Giorgioa lähettämään kaiken minun osoitteeseeni, ja voi pojat, kyllä sillä paketilla oli kokoa! Raahattuani sen sisälle aloin kuumeisesti repiä sitä auki ja eteeni ilmestyi aivan käsittämättömän häiriintyneiden kansikuvien kavalkadi. Niitä katsellessa tuli melkein harras olo. Lajiteltuani lastin järjestykseen huomasin, että ikävän monessa tapauksessa samaa numeroa oli kolme tai jopa neljä kappaletta, mutta eipä se missään tuntunut, koska yli puolet oli silti uutta materiaalia. Ja ei kun lukemaan!

Voin kertoa, että kymmenien Terror Bluiden lukeminen putkeen oli olemattomillakin italiantaidoilla aika päänräjäyttävä kokemus. Ihmiskuntaa on tuskin missään fiktiossa rääkätty kekseliäämmin kuin Teroissa; etenkin naisiin suhtautuminen oli niissä niin käsittämättömän misogynekologista, että muuttui jo melkein sympaattiseksi. Lukiessa minulle alkoi kuitenkin tulla nälkä, joten lykkäsin hernekeiton mikroon lämpiämään. Se osoittautui virheeksi. Kun olin nimittäin ottamassa keittoa ulos, onnistuin jotenkin horjahtamaan, ja tulikuumaa keittoa roiskahti käsilleni, paidalleni ja jaloilleni. Infernaalisen tuskan kourissa revin paidan pois ihoani polttamasta ja laskin hanasta kylmää vettä kädelleni. Se auttoi, mutta heti kun otin käden pois hanan alta, kipu palasi. Siispä ämpäri kylmää vettä täyteen, käsi ämpäriin ja takaisin lukemaan fumettia. Hernesopan syömisen jätin kiltisti väliin. Hiukan myöhemmin ämpärin vesi ei enää ollut kylmää. No ei muuta kun jääkaapin ovi auki, käsi pakastelokeroon ja lisää fumettia kehiin.

Jos minulta kysyttäisiin, että minä päivänä kaikki mielestäni oikeasti alkoi, niin eiköhän vastaus olisi aika selvä...

2. Pornoeläin tuhoaa Tokion

Tähän alkuun parin japanilaisen sanan suomennos, jotta lukija ymmärtäisi tämän osion paremmin:

Manga = japanilainen pornosarjakuva
Unko = jäätelö

No niin, aloitetaan.

Eräänä kauniina päivänä seisoskelin ystäväni Pornoeläimen kanssa kirjaston lehtisalin edessä unkoa syömässä, kun keskustelumme lähti oudoille raiteille, tähän tyyliin.

Minä: Tuli taas ostettua netistä niin pirusti fumettia.

Pornoeläin: Tuli taas imuroitua netistä niin pirusti mangaa.

M: Täh? Mitä mangaa siellä muka on?

P: Skanlaatioita.

M: Mitä ne on?

P: No anna kun isi selittää! Maailmassahan on katsos niin paljon mangaa, että vaikka kaikki jenkkien ja Euroopan sarjakuvakustantamot kääntäisivät ja julkaisisivat yhden manga-albumin joka viikko, niin käännettävää tulisi löytymään ikuisesti lisää. Niinpä suurin osa mangasta tulee aina olemaan vain japania osaavien ihmisten luettavissa, ymmärrätkö?

M: No kai se on uskottava...

P: Hyvä! No, muutamat mangan harrastajat ovat kuitenkin päättäneet hiukan tasapainottaa tilannetta. He ovat alkaneet skannata ja kääntää manga-albumeita nettiin, josta ne voi kuka tahansa fani imuroida. Niitä kutsutaan nimellä scanlation, eli suomeksi skanlaatio.

M: Ai jaa?

P: Joo joo. Ja netissä on myös ohjeita skanlaatioiden tekoon. Niitä vois tehdä vaikka niistä sun fumeteista, kun mulla on Photoshoppi ja kaikki!

M: No se olis kyllä tosi hyvä idea! Fumetit ovat niin harvinaisia, että niiden muiston elossa pitäminen olis melkoinen kulttuuriteko!

P: Joo, mutta en mä taida viittiä. Nehän on kuitenkin vaan sellasta paskaa...

Aloin nyyhkyttää unkooni. Pornoeläin puhkesi ivalliseen nauruun. Loppu on historiaa...

P.S. Tämän osion kirjoittamisessa on käytetty apuna Peter Constantinen mainiota kirjaa Japanese Street Slang, jossa kerrotaan Japanin kielen törkeimmistä sanoista. Kirjassa on monia loistavia esimerkkilauseita, kuten vaikkapa Ken wa toire de unko shite'ru no, eli Ken vääntää paskaa vessassa.

3. Alku aina hankalaa

Pornoeläin kertoi minulle aikansa naurettuaan, että netissä on ilmaisia Yahoo Groupeja, johon voisimme skanlaatioita ruveta laittamaan. Enää puuttuivat käännökset. Aloin sitten pienen turistisanakirjani avulla tuskaisen hitaasti kääntää Terror Bluta nimeltä Pupazzi di Neve (Lumiukot). Kun herra Tanasa kuuli tästä, hänkin päätti pistää hihat heilumaan, ja huomattavasti minua ripeämpänä miehenä käänsi vajaassa viikossa TB:n La Grotta del Misterio, Luolan arvoitus. Sitten hän pyysi ylpeänä minua oikolukemaan sen, mikä ei ollut järin viisasta, koska olin nimittäin niihin aikoihin kaikkein neuroottisimmillani. Kävin säälimättä hänen tekstinsä kimppuun!

Mr. Tanasan käännöstyyli oli melko rento, ja jos jokin kohta jäi hiukan epäselväksi, hän keksi siihen jotain sopivaa. Minä puolestani käänsin niihin aikoihin niin jäykästi ja orjallisesti kuin vain mahdollista. Korjatessani Tanasan virheitä onnistuin luultavasti tekemään pahaa tuhoa hänen käännöksensä tyylille, mikä näin jälkikäteen hiukan harmittaa minua. Tanasa uskalsi antaa armoilleni vielä toisenkin käännöstyönsä, eli TB:n Riservatore di Caccia (Riistavaranto), mutta löi sitten hanskat naulaan ja kääntyi katkeroituneena Hare Krishnaksi.

Ensimmäinen oma käännöstyöni, eli edellä mainittu Lumiukot, valmistui sekin lopulta. Se oli melko kankea, kuten myös sitä seuraava aikaansaannokseni, eli TB nimeltä L'Isola Senza Nome (Nimetön saari). Niiden jälkeen oli kuitenkin käännösvuorossa kunnianhimoisin projektimme, eli jakso Suomessakin jonkun aikaa julkaisusta sarjasta Karzan. Tarina oli nimeltänsä La Gaya Giungla (Viidakon Homo), eikä sellaisen helmen kääntämisessä sopinut jäykistellä, tai muuten homma menisi täysin perseelleen. Niinpä liityin skientologeihin saadakseni lisää henkisiä voimia tähän pyhään tehtävään, joka onnistuikin lopulta niin täydellisesti, että mieleni täytti suuri autuus. Nyt minua ei pysäyttäisi enää mikään! Seuraava kääntämäni Terror Blu, eli I Suini di Woonispack (Woonispackin Porsaat), oli sekin aivan täydellinen. Olin saavuttanut suurimman fumetinkääntäjän tason, todellisen eksploitaationirvanan.

No joo, syy onnistumiseeni saattoi kyllä olla siinäkin, että olin ostanut hiukan lisää kääntämiseen tarvittavaa materiaalia. Gummeruksen suomi italia suomi sanakirja ja Nykyitalian peruskielioppi olivat molemmat löytäneet tiensä hyllyyni, joskin myös vanha Berlitzin italia-suomi sanakirjanikin oli yhä käytössä, koska siinä oli selkeämmät kielioppitiivistelmät kuin noissa Gummeruksen tuotteissa, olihan se turisteja varten tehty. Noilla opuksilla pärjäsi ihan mukavasti, vaikka Nykyitalian peruskieliopin kannessa oleva väite "nopeaan ja vaivattomaan kieltenopiskeluun" ei kyllä pidäkään täysin paikkaansa (terkkuja vaan Gummerukselle!)

Myöhemmin minä ja herra Tanasa sovimme erimielisyytemme, erosimme skientologeista ja Hare Krishnoista, ja liityimme yhdessä mormoneihin. Kaikki oli taas hyvin!

4. Pornoeläin läähättää puhelimessa

Kun ensimmäinen fumettikäännöksemme oli valmis, soitin tietysti riemuissani Pornoeläimelle.

Pornoeläin: Mitä?

Minä: No minä täällä.

P: Kas saatana, ooks säkin vitun homo vielä hengissä? (Miehen vakiovastaus soittoihini viimeisen kymmenen vuoden ajan)

M: Jotenkuten. Nyt olisi käännös valmiina. Ja Tanasa saa pian toisenkin valmiiksi!

P: Sano sille, ettei turhia kiirehdi. Ei meidän sivulle mahdu kahta fumettia yhtä aikaa.

M: TÄH?

P: Se on ilmainen sivu. Sinne mahtuu tasan yksi fumetti kerrallaan!

M: No mikset sä sitä aikasemmin sanonut?

P: No sanoinhan mä!

M: Etkä sanonut!

P: Sanoin, sanoin. Hyvin hiljaa. Toisessa huoneessa.

M: No voi vittu! Tanasa luulee, että sinne sivulle voi laittaa tavaraa vaikka kuinka paljon, ja paiskoo hiki päässä töitä.

P: Voi voi!

M: No ei kai sille sitten voi mitään. Tuon sulle kumminkin pian tän käännetyn Terror Blun, että sä voit skannata ja editoida sen.

P: Niin, se pitää muuten sitten repiä kappaleiksi, jos sitä skannata rupeamaan haluaa.

M: TÄH?

P: Joo joo, sivut on saatava irti, ei siitä muuten mitään tuu!

M: No meillä kyllä on juuri tätä Teroa aika montakin kappaletta, että ehkä yhden vois just ja just pistää palasiksi... mutta ootsä ihan varma, että niin on pakko tehdä?

P: Olen olen. Kuulemiin.

Neljä kappaleiksi pistettyä Teroa myöhemmin Pornoeläin ilmoitti, että fumetin voi jättää ehjäksikin, jos sen sivumäärä ei ole hirveän lähellä kahtasataa. Terror Bluiden sivumäärä on 108.

5. Homoilua

Giorgio Girace, jonka kanssa tein ensimmäiset fumettikauppani, rupesi kummasti tilttailemaan jälkeenpäin, joten oli aika vaihtaa hankkijaa. Muutaman kuukauden roikuin eBayn tarjontaa katsastelemassa, ja törmäsin mm. varsin mukavaan hemmoon nimeltä Scaramanga, joka kuvaili minua palautteessaan "kiltiksi", vaikka oli juuri ostanut mieheltä läjän fumettia nimeltä De Sade. Muutenkin oli ihan kivaa, ja hyviä ostoksiakin tuli tehtyä paljon, koska niihin aikoihin eBayn fumetit olivat vielä melko halpoja, toisin kuin nykyään. Lisää teki kuitenkin koko ajan mieli, ja lopulta löysin ensimmäisen hovihankkijani., eli Rolenzon. Ja Rolenzolta ostin ensitöikseni yli sata albumia... homosarjakuvaa!

Ääk, älkää katsoko mua noin! En mä tiennyt, että se oli homosarjakuvaa! Ihan totta, teidän on pakko uskoa mua! No uskokaa nyt...

Hah, jälkeenpäin ajatellen se tuntuu melkein hauskalta. Tilasin siis kauhufumettia, jonka nimi oli Sukia, ja josta olin lukenut pari loistavaa albumia herra Tanasan luona. Sarjan päähenkilö oli kaunis naisvampyyri nimeltä Sukia Dracomic, mutta luettuani muutaman albumin Rolenzolta tulleita Sukioita huomasin järkyttyneenä, että jostain syystä Sukian homopalvelija Garyn rujot seksiseikkailut varastivat sarjassa hyvin pian kaiken tilan kauhulta. Kun sarjan visuaalinen asukin huononi numero numerolta, niin alkoi kyllä vähitellen vituttaa ja ankarasti. Koko satsin luettuani tunsin itseni heterommaksi kuin koskaan. Jos kuitenkin jonkun mielestä on hauskaa katsella sivukaupalla käsivarren mittaisia moloja, jotka tunkeutuvat kerta toisensa jälkeen karvaisiin anuksiin heikon piirrosjäljen siivittäminä, niin be my guest! Yääks!

Maattuani kuukausia koomassa järkytyksen jäljiltä otin uudelleen yhteyttä Rolenzoon ja siitä alkoi pitkä kumppanuutemme. Miehessä oli parikin mukavaa puolta: hän ensinnäkin osasi englantia, ja toisekseen myös antoi tilata tavaraa postiennakolla (contrassegno). Rolenzon apuri Maolo kylläkin mokaili aika usein, ja lähes joka lähetyksestä puuttui joku tuote, mutta eipä se missään tuntunut. Elämä oli makeaa... kunnes tapasin Loberton. Ja näin Loberton Jolankat...

Jolanka, oi Jolanka! Lobertolla oli kyseistä upeaa naispiraattisarjaa koko setti, ja tietysti ostin sen. Vaikka Roberto ei englantia puhunutkaan, hän oli muuten hyvin joviaali mies, joka aina silloin tällöin puhutteli minua carissimoksi, kullanmuruksi, ja muutenkin vaikutti hilpeältä. Lobertoon opin pian luottamaan niin paljon, että aloin tehdä maksuja suoraan hänen tililleen, mikä oli usein huomattavastikin halvempaa kuin postiennakko, koska italialaisen postiennakon hinnoittelu toimii käytännössä niin, että asiakas saa maksaa paketistaan n. kuusi prosenttia lisää hynää. Robertollakin oli luonnollisesti apuri liikkeessään, mutta Passimo mokaili harvemmin kuin Maolo. Täydellinen suhde oli syntynyt.

Mainittakoon vielä mies nimeltä Marco Bianchini, johon törmäsin eBayssa. Mies kertoi olevansa itsekin sarjakuvapiirtäjä, ja lähetti jopa pornahtavan piirroksen pakettinsa mukana. Ihan mielenkiinnosta aloin etsiä netistä, mitä mies on mahtanut piirrellä, mutta hämmästyksekseni paljastui, ettei hänen tuotantoonsa vaikuttanut kuuluvan mitään kovin epäkorrektia. Kunnes syötin hakukoneeseen hänen eBay-nimensä, eli Marco Delizia, jonka takaa paljastui sarjakuva nimeltä Ramba...

6. Herra Tanasan käytännön pilat

Eräänä päivänä sain herra Tanasalta soiton kännykkääni.

Minä: Moi.

Tanasa: Moi! Kuis panee?

M: Ihan okei. Ja Puhdas Eksploitaatio on myös hyvässä kuosissa. Siitä lähtien kun alettiin mainostaa Nöyhtä-foorumilla, niin jäseniä tulee lisää melkein joka kerta, kun ilmoitetaan uuden fumettikäännöksen ilmestymisestä.

T: Joo. Mutta se Puhdas Eksploitaatio on kyllä vähän tyhmä nimi sille teidän Groupille.

M: Emmä tiä. Pornoeläin sen keksi.

T: Ja mitä varten te valitsitte moderaattorinimiksenne "Pornoeläin" ja "Kullervocazzonio"? Eiks se oo vähän lapsellista?

M: No joo, mutta Pornoeläin valitsi ensin, ja mä vaan seurasin esimerkkiä...

T: Fiksua. No mutta oli mulla asiaakin. Muistatko vielä, kun tehtiin aikanaan sitä korkeakulttuurilehteä?

M: Ai sitä, jonka nimi oli Rabbinos Lesbos?

T: Joo. No siitä saaduista rahoista on jääny sen verran jäljelle, että voitais tehdä jonkinlainen kotisivu Rabbinos Lesbokselle, jonne vois pistää niitä fumettikäännöksiäkin.

M: Toihan on hyvä idea.

T: Ja sinne vois pistää myös juttua vanhoista suomalaisista miestenlehdistä!

M: Joo! Mahtavaa!

T: Ja fotoromanzasta!

M: Ai siis niistä italialaisista törkysarjakuvista, jotka on koottu valokuvista? Joo, mahtavaa!

T: Ja tietysti siellä pitäis olla tietoa myös kaikista hörhöistä, kuten Pekka Siittimestä, Park Marlandista ja muista!

M: Öööö... öööö...

T: Joo, mulla on yks hemmokin, joka vois tehdä tän sivun kesällä.

M: No okei, mahtava homma!

T: Jees. No, moido!

M: Moi!

Mitään ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Tanasa väitti myöhemmin, että hänen hankkimalleen hemmolle oli tullut muita kiireitä. Minulla oli kuitenkin omat epäilykseni...

Muutamaa kuukautta myöhemmin sain Tanasalta uuden soiton.

Minä: Moi.

Tanasa: Moi. Mitä mies?

M: Mikäs tässä.

T: Kuule, mä oon ruvennut sponsoroimaan tällaista nettilehteä nimeltä Mulkvisti, ja mä voisin kysäistä niiltä, että huolisko ne Puhtaan Eksploitaation fumettia sinne kotisivulleen.

M: Joo, mahtavaa!

T: Okei, mä kysyn niiltä pian. Moido.

M: Moi.

Jälleen kerran kyseessä oli kuitenkin vain käytännön pila.

Pari kuukautta myöhemmin sain puhelun tuntemattomasta numerosta.

Minä: Skitsoniolla, Kullervo puhelimessa.

Poliisi: Poliisista päivää.

M: Oho! Miten voin auttaa?

P: Ajattelimme vain, että teitä voisi kiinnostaa, että olemme juuri löytäneet erään herra Tanasan pään pihanne roskiksesta, ja muut poliisit potkivat sitä parhaillaan ympäri pihaa huutaen "petturi, petturi"!

M: Häh? No eikös se nyt ole vähän julmaa?

P: Ei ole. Kuulemiin.

7. Loppu hyvin, kaikki hyvin

Kesä 2003 oli vittumaista aikaa. Olin juuri täyttänyt kolmekymmentä ja saanut syntymäpäivälahjaksi päänsäryn, joka ei tuntunut lakkaavan väkisinkään. Pornoeläin pysytteli luolassaan ja tuntui haluttomalta editoimaan yhtään mitään, joten minäkin lakkasin vähän ajan päästä tekemästä käännöksiä. Tilaamani ADSL-yhteys ei ottanut saapuakseen. Kyrpi oikein urakalla. Lopulta en enää kestänyt. Pääni alkoi yksinkertaisesti hajota. Ostin sekopäisyyksissäni netistä kuuden kuukauden annoksen Vapaa Kierto -kapseleita, jotka sisältävät sydämelle terveellistä Omega-kolmea ja E-vitamiinia. Tein muutakin tyhmää. Vitutti.

Sitten tuli syksy. Päänsärkyni alkoi yllättäen lievetä tehokkaasti. ADSL-asiat alkoivat vihdoinkin edetä. Ja eräänä päivänä Pornoeläin kertoi, että oli suunnitellut Puhtaalle Eksploitaatiolle kunnon kotisivut, ja että minun pitäisi kirjoittaa niille tarina Puhtaan Eksploitaation synnystä.

Äkkiä voin paljon paremmin.

No niin, nyt olette kuulleet tarinan siitä, kuinka tämä sivu on hedelmöitetty. Suurin osa nimistä on muutettu ja yksityiskohtia muutenkin hiukan sormeiltu, mutta enemmän tai vähemmän näin se meni. Uskokaa huviksenne!

Vielä yksi asia on kirjaamatta ylös, nimittäin minun ja Pornoeläimen välillä käyty taistelu siitä, mikä kotisivumme nimeksi tulee. Jätän teidät sen pariin!

Godiamo, amici!

8. KullervoSkitsonio vs. Pornoeläin

Pornoeläin: Raiskauspornokeskus! Se on ainoa oikea nimi!

KullervoS: No eikä helvetissä!

P: Joo, joo! Se olis niin hienoa!

K: Jätkä on kyllä törkein sosiopaatti ikinä!

P: Enkä ole, kun mähän oon psykopaatti! No mutta miten olis sitten Eksploitaatiojeesuksen KotiGolgata?

K: Eikä! Jotain vähän sofistikoituneempaa. Ei sanota asioita niin suoraan! Hyvä nimi vois olla vaikka Eroottisia Kuiskauksia Rajalla...

P: No onpa tosi hyvä!

K: Entäs Salaovi Seksihirviöiden Syliin?

P: Vielä pahempi! Miten olis Internetin Törkytukikohta?

K: Se on jo parempi. Tanasa muuten ehdotti, että pistettäis se nimi italiaksi. Vaikka Il Centrale Della Sexi-Violenza, tai jotain...

P: Miten olis Raiskauspornokeskus?

K: No eikö me nyt sovittu jo, ettei sitä ainakaan?!

P: Joo, mutta kun se olis niin hieno...

K: Aaargh!

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Mikä sivumme nimeksi lopulta tulee, sitä minäkään en vielä tiedä...